Bloggaajat:
Mari, Ville, Maiju, Perttu, Elina ja Minna

torstai 22. tammikuuta 2015

Havaintoja oppimisesta

Hupaisa huomio uuden sovelluksen käyttönoton vaikutuksesta muuhun elämään, ajatteluun ja kirjoittamiseen. Loin twitter-tilin vasta tämän kurssin aluksi. Eilen nauratti ääneen, kun huomasin, että teen tavallisiin kynämuistiinpanoihin merkintöjä tyylillä: temaattinen lukeminen # Samppala # gradu! :-) Facebook-päivityksiä olen muotoillut päässäni jo monta vuotta päivän tapahtumista. Jotenkin helpottaa heti, kun saa tiivistettyä vastoinkäymiset tai ilon aiheet napakkaan postaukseen. Vain osa päätyy ikinä verkkoon... Jos itsenikaltainen digimuukalainen on näin sovellusten maailman vietävissä ja muokattavissa, kuinka JÄRKYTTÄVÄN erilainen mahtaakaan olla 13-vuotiaan luonnollinen tapa hahmottaa kieltä ja kielenkäytön keinoja verrattuna 60-vuotiaaseen eläkeikää odottavaan opettajaansa, joka elää some-maailman ulkopuolella...

Muilla samanlaisia kokemuksia?

4 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Ja tällä EN siis tarkoita, että olisin parempikuin se 60-vuotias. Tarkoitan, että ihmisten elämismaailmat (vrt. Pekka Räihän kirjoitukset) voivat olla todella erilaisia. Ja kullekin oma on se tosi ja oikea.

Elina Salo kirjoitti...

On hyvin samankaltaisia kokemuksia minullakin. Kaikki uudet sovellukset ja somesysteemit koukuttavat helposti.

Uskon, että 13-vuotiaat koukuttuvat vielä helpommin. Siksi koulussa tulisikin opettaa internetin ihmeellisessä maailmassa luovimista. Ja tämän vuoksi myös opettajan olisi oltava enemmän tai vähemmän koukuttunut ymmärtääkseen kaikki kiemurat, joita lapset kohtaavat päivittäin.

Itse esimerkiksi olen törmännyt vastikään ilmiöön nimeltä WhatsApp-kiusaaminen. Perinteinen face-to-face koulukiusaaminen on siirtynyt WhatsApp-viestipalveluun.

Ville kirjoitti...

Samoissa kokemuksissa itsekin mylläilen. Kaikki uusi tuottaa riippuvuutta, ainakin hetkellisesti.

Tuli vaan mieleen, että nyt kun kehitetään, kannustetaan kokeilemaan ja käytetään monia erilaisia e-oppimisalustoja ja laitteita, niin kääntyykö muutamien(kymmenien) vuosien jälkeen homma päälaelleen? Tuleeko lasten vapaa-aika ja koulumaailma olemaan niin täynnä laitteita ja sovelluksia, että yliopistossa pidetään luentoja siitä, miten lapsille saisi somehengähdystaukoja ja kouluun saataisi luotua elektroniikkavapaita oppimisympäristöjä? Eip tainnut liittyä alkuperäseen postaukseen, mut mietinpä vaan tämmöstä skenaariota :)

Elina Salo kirjoitti...

Näen Villen skenaarion hyvin mahdollisena.

Itse olen melko aktiivinen some-ihminen, vaikkakin lähinnä Facebookissa, mikä lienee nuorten keskuudessa jo vähän "vanhusten paikka". Itsekin koen välillä ahdistavaksi sen, miten paljon ilmoituksia pelkkään yhteen somen kanavaan tulee päivittäin. Meidän sukupolvemme ei ole vielä tässä jamassa, mutta tietääkseni joku voi nykyään jopa suuttua siitä, ettei kaveri ole käynyt tykkäämässä uudesta profiilikuvasta. Tykkäämättä jättäminen on ilmeisesti sama asia, kuin sanoisit profiilikuvan vaihtaneelle kaverille päin naamaa, että hän on ruma.

Lapsilla ja nuorilla on varmasti paineita somen käyttämisestä, enkä näe että nämä paineet ainakaan vähenevät lähitulevaisuudessa. Liiallisen päivittäisen ruudun tuijotusajan (niin televisiota katsellessa, kuin pelatessa) ongelmat ovat myös jo tuttu juttu ja silti lisääntymään päin. Voi siis hyvinkin olla, että tulevaisuuden koulussa opetellaan myös olemaan ilman elektroniikkaa.