Bloggaajat:
Mari, Ville, Maiju, Perttu, Elina ja Minna

torstai 12. maaliskuuta 2015

Vertaisopettajuuden mahdollisuuksista tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä

Pohdiskelin aikaisemmassa postauksessani sitä, minkälaisia valmiuksia ja halua opettajilla on käyttää tieto- ja viestintätekniikan tuomia mahdollisuuksia ja sitä, millaista koulutusta heillä on mahdollista esim. työpaikkansa kautta saada. Satuin törmäämään Auri Koholan (2012) Tampereen yliopistossa tekemään Pro Graduun, jossa tarkastellaan vertaisopettajuuden luomia mahdollisuuksia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä. Kohola on kanssani samaa mieltä siitä, että opettajat ovat tvt:n käytössä hyvin eri vaiheissa ja suurella osalla tuntuisi olevan vaikeuksia sen pedagogisessa hyödyntämisessä. Suomessa opettajalla on valta päättää omista käytännöistään luokassa, jolloin myös tvt:n käyttö perustuu opettajan omaan motivaatioon ja tahtoon. 

Erilaisissa kehittämisprojekteissa on onnistuttu aktivoimaan ja kehittämään opettajien tvt-osaamista, ja Koholan tutkielman kontekstina toimiikin Tampereen kaupungin ja Opetushallituksen yhteinen Epun mediareppu -hanke (katso linkki). Hankkeen tavoitteena on, että sen vaikutuksesta oppilaiden tavat hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa paranevat, opettajat ovat avoimempia omaksumaan uusia oppimisen ja vuorovaikutuksen tapoja sekä ovat valmiita levittämään tieto- ja viestintätekniikan osaamistaan muulle henkilöstölle. Lisäksi hankkeen tavoitteena on henkilöstön tietoteknisten opetusmenetelmien kehittäminen osaksi arkipäivän pedagogiikkaa ja vertaistuen kehittäminen. (Kohola 2012, 28.) 

Koholan laadulliseen toimintatutkimukseen osallistui 29 alkuopettajaa, joista kahdeksaa haastateltiin ja he kirjoittivat myös kenttäpäiväkirjaa. Loput osallistuivat tutkimukseen sähköpostikyselyllä. Haastateltavista neljä opettajaa oli sellaisia, joiden luokkaan tuli hankeopettaja ohjaamaan niin opettajaa kuin oppilaitakin tvt:n käytössä ja hyödyntämisessä vertaisopetuksessa. Toiset neljä haastateltavaa oli hankeopettajia. (Kohola 2012, 38.) Opettajat osallistuivat benchmarking -tilaisuuteen, jonka tarkoituksena oli ohjata tvt:n käyttöön ja sen hyödyntämiseen vertaisopettamisessa. Kaikilla opettajilla oli mahdollisuus saada hankeopettaja “resurssiopettajaksi” luokkaansa, mutta vain neljä (haastateltavat) opettajaa hyödynsi tämän mahdollisuuden. (Kohola 2012, 44.) Positiiviseksi hankkeeseen osallistuneet opettajat kokivat, että hankeessa käytetty työtapa oli todella käytännönläheinen ja toiminnallinen. Erityisen merkityksellisenä pidettiin sitä, että toiminnan toteuttaminen nähtiin oppilaiden kanssa aidossa luokkatilanteessa. Opettajia kiinnostivat käytännön järjestelyihin liittyvät seikat, kuten ajankulu, oppilaiden ohjaustarve, ryhmäkoot, opettajan rooli ja muut opetuksen organisointiin liittyvät yksityiskohdat. Pienen soveltamisen jälkeen opettaja pystyi siirtämään toimintamallit osaksi omaa opetustaan, joka teki uuden oppimisesta mielenkiintoista ja miellyttävää ja samalla motivoivaa. (Kohola 2012, 44-45.)

Aineistosta nousi esiin opettajien vaikeudet toimia yleisesti tieto- ja viestintätekniikan kanssa. Tvt koettiin pelottavana, mysteerisenä ja uutena asiana, joka aiheutti ylimääräistä stressiä, “mörköjä”, opettajan työhön. Tekniikka koettiin itselle uudeksi ja vieraaksi asiaksi koulukontekstissa. Näitä vastauksia Kohola osaltaan selittää sillä, että mukaan tilaisuuksiin oli lähtenyt kouluilta sellaisia opettajia, joille tvt on vielä melko vieras asia. Vaikka opettajat olivat kokeneet vaikeuksia tvt:n käytössä, suurimmaksi “möröksi” koettiin ennakkoluulot aihetta kohtaan. Hankkeen avulla näitä ennakkoluuloja pystyttiin rikkomaan, kun opettajat pääsivät konkreettisesti näkemään aidossa ympäristössä erilaisten laitteiden ja ohjelmien käyttöä. (Kohola 2012, 49-50.) Tämä on mielestäni yksi suurimmista tekijöistä positiivisen suhtautumisen ja asenteiden luomisessa tieto- ja viestintätekniikkaa kohtaan.  



Listaan tähän alle vielä minun mielestäni tutkimuksen kiinnostavimmat tulokset.


  • käytännön toimintamallin oppiminen aidossa luokkahuonetilanteessa on opettajille tehokkaampaa ja motivoivampaa kuin asiantuntijakoulutuksissa oppiminen

  • koulutukseen osallistumisen syy (rehtorin määräys vai oma aloite) sekä oman koulun varustetaso vaikutti osallistumisaktiivisuuteen vertaisopettajuustilanteissa

  • vertaisopettajuus voimaannutti, rohkaisi ja lisäsi opettajien motivaatiota TVT:n opetuskäyttöön myös omissa kouluissa. Sen sijaan oppimismotivaatio oli tekniikkapainottunutta eikä vertaisilta oltu valmiita ottamaan vastaan pedagogisia oppeja

  • ohjattavat opettajat kokivat tieto- ja viestintätekniikan itselleen melko vieraaksi asiaksi opetuksessa, sen käytettävyyteen liitettiin negatiivisia ennakkoluuloja ja sen edelle priorisoitiin muita koulun arkeen liittyä asioita. Vertaisten esimerkki muutti kuitenkin käsityksiä TVT:n opetuskäytöstä positiivisemmaksi ja loi uskoa omiin käyttömahdollisuuksiin tieto- ja viestintätekniikan parissa
  • luotettavalta kollegalta uskaltaa kysyä niin sanottuja tyhmiäkin kysymyksiä tieto- ja viestintätekniikan käyttämisestä, joita ei aina uskalla kysyä esimerkiksi asiantuntijoilta epäpäteväksi leimautumisen pelossa
  • hankkeen toimintaa seuraamaan tulleet opettajat näkivät toiminnan toteuttamisen omissa yksiköissään osin epärealistisena, sillä heiltä puuttuvat hankekoululla olevat laite-, aika- ja ihmisresurssit 
(Kohola 2012, 53-57)

2 kommenttia:

Opiskelija M kirjoitti...

Hei!
Opettaja lehdessä 6.3.2015 kirjoitettiin erilaisista tavoista, kuinka opettajia koulutetaan ja ohjataan tvt:n käyttöön. Juttu on löydettävissä netistä osoitteesta www.opettaja.fi ja siinä tuotiin esille kolme esimerkkiä. Ensin kerrottiin Microsoftin Oppimisen Pohjantähti –hankeesta, joka on menossa kuudessa kunnassa ja sadassa pilottikoulussa. Siinä koulutetaan rehtoreita ja opettajia vastaamaan uusiin haasteisiin kuten uuteen opetussuunnitelmaan, digitaalisiin oppimisympäristöihin ja sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin.
Toinen esimerkki oli Vihdistä, jossa on käytetty vertaisoppimista ja perustettu Oppitoria, jossa opettajat jakavat pedagogisia ideoita sekä kasvotusten että netissä. Raision lukiossa taas oman koulun digitiimi auttaa ja kouluttaa opettajia. Tuo oman koulun digitiimi on varmasti sellainen, että heiltä uskaltaa kysyä myös ne ”tyhmemmät kysymykset”, joista Maijukin mainitsit tuon tutkimuksen tuloksissa. Vihdin Oppitori vaikuttaa myös mielenkiintoiselta. Varmasti enemmän voisi ideoida tuollaisia ideoiden ja käytäntöjen jakamisen paikkoja.
terv.Minna

Mari kirjoitti...

Tuo Opettaja-lehden juttu oli tosi hyvä! (Oletan siis, että tarkoitat sitä "Kaverilta uskaltaa kysyä tyhmiä" -artikkelia?)
Yritin kanssa linkittää sitä tänne blogiin, mutta en onnistunut... Teen parhaillaan harjoittelua (syventävät projektiopinnot) kirjaston ja koulun yhteistyöprojektissa ja sen puitteissa tuo vertaisilta oppiminen on tullut hyvin konkreettisesti "todeksi".